keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Vuosi väriterapiaa -haaste



Bongasin Sirpukan Solmuissa -blogista ihanan värikkään haasteen: Vuosi väriterapiaa. Ei muuta kuin mukaan vain ja värejä valitsemaan. Jokaiselle kuukaudelle valitaan oma väri. Ja joka kuukausi siis toteutetaan väriä vastaava itse tehty käsityö. Mikä tahansa käsityö, kunhan pääasiallinen väri on ns. kuukauden väri. Tästä tehdystä käsityöstä kirjoitetaan sitten postaus blogiin.

Valitsin värit pääasiallisesti käyttämistäni väreistä muutenkin ja sijoittelin niitä sopimaan kulloinkin ajankohtaiseen värimaailmaan. Otan vapauden tehdä muutoksia väreihin matkan varrella.

tammikuu - vaaleanpunainen
helmikuu - pinkki
maaliskuu - keltainen
huhtikuu - vihreä
toukokuu - harmaa
kesäkuu - sininen
heinäkuu - vaalea beige
elokuu - ruskea
syyskuu - oranssi
lokakuu - musta
marraskuu - punainen
joulukuu - valkoinen


Värikästä vuotta 2017 Sinulle! :)

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Käsityöt on kaikkien juttu


Tänään oli Hämeen Sanomissa jälleen kivoja otsikoita käsitöistä. Neulominen ja virkkaaminen on vaan niin trendikästä nyt. Joka neljäs suomalainen harrastaa jotain käsitöitä viikoittain - neuloo, virkkaa, nikkaroi...

Tässä vähän koostetta lehtijutusta.

Mistä se innostus sitten lähtee? Ihan oudoista jutuista oli lähtenyt 11-vuotiaan pojan innostus. Tai oliko se niin outoa sittenkään, kun sisarensa käsitöiden tekoa oli seuraillut. Pipon teki poika kuitenkin ensimmäiseksi. "Käsitöissä hauskaa on se, että niissä kuluu aikaa. Niihin uppoutuu."


Näin se on.

Ajankulu, luovuus, aivojumppa. Muun muassa näiden syiden vuoksi suomalaiset uppoutuvat puikkojen ja koukkujen kanssa sohvan nurkkaan. Myös flow-tila houkuttaa. Käsitöistä etsitään jopa henkistymistä, samoin kuin mindfulnessista tai joogasta.

Taitoliiton mukaan 85 prosenttia käsityön tekijöistä antaa käsitöitä lahjaksi. Hyväntekeväisyys- ja yhteisöllisyyskäsityöt ovat harrastamisen suurin ja näkyvin muutos viimeisen kymmenen vuoden ajalta.

Nykyisin käsitöitä ei tehdä siksi, että jotain puuttuisi. Oikeastaan päinvastoin. Ajan voisi käyttää tehokkaamminkin, mutta se on päätetty käyttää itsensä kehittämiseen ei-tehokkaasti. Käsityöt auttavat ihmisiä tulemaan enemmän heiksi itsekseen. Nuorilla käsityöt liittyvät ekologisuuteen ja maailman haltuun ottamiseen.



Sukkia neulotaan kaikista eniten. Suomalaisia sukkamalleja ihastellaan maailmalla. Suomalaiset käsityöharrastajat ovatkin ehkä maailman parhaita innovoimaan villasukkiin aina jotain uutta.

Suomalaiset 36-65 -vuotiaat käsitöitä harrastavat naiset käyttivät viime vuonna rahaa käsityöharrastukseensa noin 300 euroa. Aktiiviharrastajat puolestaan noin 450 euroa vuodessa.


No ei todellakaan!

"Käsityö on semmoinen henkireikä, siitä nauttii. On aina ilo nähdä työ valmiina, kättensä tulokset." Näin sanoo kokkolalainen harrastaja tässä lehtijutussa.

Sama juttu oli myös mm. Kalevassa: Käsitöillä huikea suosio


sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Ihan hirveitä pipoja



Tämä on vuoden paras löytö! Etsin nettikaupoista ihan erilaisia digiprinttejä ja bongasin tämän ihanan hirvikankaan. Silmissä vilkkui jo trikoopipot lahjapaketeissa. Tilasin kokeeksi vähän ja totesin, että ihan on oikeanlaista.

Ompelin sitten yön tunteina pipoja. Tämä fanaattinen vaiheeni pakotti minut olemaan selvin päin firman pikkujouluissa ja vain odotin, että koska pääsen kotiin ompelemaan. Olin töistä lähtiessä hakenut paketin postista ja leikkasin jo pipojen aihiot valmiiksi ennen lähtöä. Niinpä pikkujouluista kotiin päästyäni ompelin kuusi pipoa valmiiksi eli koko tilaamani kangaspalan  verran. Kello oli kolme, kun lopetin.

Aamulla otin kuvat ja hinnoittelin pipot. Sitten kiikutin ne kiireesti kirpputoripöydälleni odottamaan joulumyyjäisväkeä. Somekin sai osansa instagramissa ja Marian käsityö -facebooksivullani.

Kuvia julkaistuani arvelin, että tietyiltä tahoilta saattaisi tulla kiinnostusta, kun tuttavapiirissäni on metsästäjiä. Ja niinpä tilausta tulikin parilta taholta aika pian. Tilasin siis lisää kangasta - kaiken mitä oli nettikaupassa saatavilla. Kiitos Lasten Taikamaa! Teillä on - tai siis oli - joulun hittikangasta tarjolla. :)






tiistai 6. joulukuuta 2016

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Eläimellisiä käsitöitä


Viime aikoina on valmistunut hitaasti mutta varmasti erilaisia eläinaiheisia käsitöitä.
Pipoja
Pussukoita
....ja yksi pieni possukin soluttautui vaivihkaa joukkoon :)








lauantai 19. marraskuuta 2016

Menin vain ostamaan vanua...


Ja sorruin taas kerran kangaskaupan palalaarin edessä. Tuttua, eikö? Sylissäni nuo kaksi ihanaa kangasta siirryin laarilta toiselle ja pengoin.

Myyjä tuli kysymään, voiko hän auttaa.
Vastasin: Joo, voit. Pyydä minua lopettamaan tämä penkominen. Tulin ostamaan vain vanua.
Siihen myyjä nauroi, että tuttu tunne. Hänkin lähtee usein kotiin kangasnippu kainalossa.

Löysin vielä pari palaa... tai siis sain pidäteltyä itseäni sen verran, että kaikista ihanista löydöistä huolimatta vain nämä kankaat lähtivät tällä kertaa mukaani. Ja siis se vanupussi myös. :)





keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Mysteeriputki sai selityksen


Nyt se on vihdoin valmis ja luovutettu uudelle omistajalle. Niin, mikä se nyt sitten on?
Kuulemma nuoliviini Kyodo nuolille. Ymmärsin vain sanan "nuoli". Siis putki, jossa säilytetään nuolia...

Aikaahan tämän virkkaamiseen meni aika kauan, ainakin omasta mielestäni. Mutta minkäs teet, kun leipätyö ja kaikenlaiset muut velvoitteet haittaavat harrastusta. Aloitin 15.10. ja valmista tuli 5.11. Siis melkein kuukausi. Virkkailin vähän kerrallaan ja lepuutin käsiäni välillä.

Projektina tämä oli hyvinkin mielenkiintoinen. Halkaisijaa putkelle tuli 8-9 cm ja pituudeksi toivottiin 115 cm + kansi. Luulisi, että virkkaaminen sujuisi nopeasti, kun on kuitenkin kapeasta putkesta kyse. Halusin tehdä putkesta aika napakan, jotta se pysyisi kuosissaan mahdollisimman pitkään. Mielessäni tavoittelin myös, että putki pysyisi jopa itsekseen pystyssä. Ja pysyyhän se... ainakin sen hetken, kun otin kuvan.

Materiaalina käytin trikookudetta ja virkkuukoukku oli nro 8.




lauantai 29. lokakuuta 2016

Putkesta asiaa


Sain taannoin tuttavalta tehtäväksi virkata putken, jonka korkeus olisi 115 cm. Halkaisijan malliksi sain metallisen putken pätkän, noin 8 cm. Sitten vain virkkaamaan. Tällä hetkellä mennään korkeudessa yli 60 cm:n. Aika nopeastihan tuon kuvittelisi valmistuvan, varsinkin kun virkkaan spiraalina. Mutta jotta putki pysyisi myös jotenkin kuosissaan ja pystyssä, niin työn jäljen pitää olla kohtalaisen tiukka. Se ottaa käsiin. Teenkin tätä putkea aina vähän kerrallaan. Työ etenee hitaasti, mutta varmasti. Materiaalina on trikookude ja koukku on nro 8.




perjantai 21. lokakuuta 2016

Itsetehtyjä koriste-esineitä



Nämä eivät ole patalappuja, vaan itsetehtyjä koriste-esineitä ja keittiötauluja, joita voi toki hätätapauksessa patalappuinakin käyttää. Mutta siis vain äärimmäisessä hätätapauksessa, jos ei todellakaan ole mitään muuta vaihtoehtoa. Itse en kyllä noita patalappuina käyttäisi, vaan laittaisin johonkin koristeeksi roikkumaan. Olin kyllä aivan ihastuksissani, kun sain ensimmäisen valmiiksi. :)

Idea näihin tuli vähän kuin vahingossa. Pyörittelin ensin käsissäni tuota ihanaa pilkkukangasta ja ostamaani pitsiä. Jotenkin ne sopivat yhteen ja tuli vähän retrofiilis tai jotain fiftariin liittyvää. Kumpaa tuo nyt sitten edustaa? Retroa vai fiftaria?

Pyöreä patalappu pitsireunuksella näytti jotenkin valjulta. Jotain puuttui, mutta mitä? Kokeilin nappeja ja kaikenlaista koristejuttua, mutta mikään ei oikein tuntunut sopivan. Sitten muistin, että hei, minullahan on pätkä retrokangasta, jossa on juuri sopivia kuvia. Leikkasin kuvan ja aplikoin keskelle patalappua ja siinä se on! Aika makeita, vaikka itse sanonkin. :)









Inspiroivia hetkiä teille kaikille! :) 


keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Käsityökuvia kautta aikain


Selailin tässä tablettini kuvagalleriaa, että mitähän sitä on tullut tehtyäkään aikojen saatossa. Tabletilla on kuvia aikaa ennen älypuhelinta eli parin vuoden ajalta käsityöharrastukseni alusta laskien. Aika paljon kaikenlaista.

Aloittelin käsityöharrastustani ihan tosissani muutama vuosi sitten, kun pidin ns. sapattivapaata vakitöistä. Kaikki alkoi itse asiassa siitä, kun kaipailin kangaskassia. Etsin aikani kaupoista, mutta kun en löytänyt, niin päätin tehdä itse. Marssin sitten paikalliseen Eurokankaaseen ja ostin mieleistäni kangasta, Ompelukoneen sentään omistin ja senkin olin hankkinut marketista ihan vaatteiden paikkaustarpeeseen, lähinnä vetoketjuja vaihdoin farkkuihin.

Siinä se on. Ensimmäinen itse ompelemani kangaskassi. Ja se on edelleen käytössä.


Jouluksi ompelin jo juuttikankaasta lahjakasseja myyntiin. Oli muuten kohtalaisen pölyistä hommaa. Ompelukonetta piti puhdistaa tämän tästä. En suosittele ihan parhaimmille koneille ollenkaan tätä projektia. Markettikone sopi oikein hyvin. Sittemmin olen sijoittanut Pfaff ambitioniin.



Sitten aloittelin virkkaamista. Tai virkata olen osannut ihan pienestä tyttösestä lähtien, mutta nyt palauttelin mieleen sitäkin vuosien tauon jälkeen. Patalappuja ja purkkeja alkoi ilmestyä iltasella televisiota katsellessa.



Trikoopipotkin tulla tupsahtivat mukaan kuvioon ihan vahingossa. Ensin tein lahjaksi pari pipoa ja itselleni myös. Sitten niitäkin on ommeltu myyntiin ihan runsain mitoin ja erilaisin kuosein, jopa tilauksesta.


Ja sitten taas kasseja, kasseja ja kasseja....




Ihanista kankaista keksin ommella myös patalappuja, jotka menivätkin kaupaksi vauhdikkaasti. Minulla oli silloisen työpaikkani myymälässä oma pieni myyntipiste sekä aika ajoin varaan myös kirpparipöydän. Parasta on, kun ihan täysin vieraat ihmiset ostavat tuotteitani. Silloin tunnen olevani onnistunut. :)



Matkan varrella opettelin myös vetoketjupussukoiden teon. Niille tuntuu olevan aina tarvetta.


Tässä viimeisenä kuvana kummipojalleni virkkaamani Angry birds -hahmot. :)