lauantai 25. kesäkuuta 2016

Kesäretkellä osa 1: Aulangon näkötorni ja karhuluola



Kesällä on Suomessa ja kotiseudulla näkemistä ja kokemista ihan riittämiin. Teen mielelläni päiväretkiä itseäni kiinnostaviin kohteisiin. On niin kiva olla turistina kotiseudulla ja bongata uusia vierailukohteita. Ihan lähellä on yllättävän paljon kaikenlaista näkemistä, mitä ei ole välttämättä tullut edes ajatelleeksikaan, ennen kuin tutustuu turistioppaaseen tai sanomalehden kesäliitteeseen.

Tänään kävin perinteisesti Aulangon näkötornissa ja karhuluolassa. Se on vähän must juttu käydä siellä joka vuosi. Siellä riittää turisteja ja kuntoilijoita joka lähtöön. Nuoret parit suunnittelevat hääkuvauksiaan siellä ja vanhemmat muistelevat nuoruutensa riiuu-reissuja.

Ylhäältä näkötornista on huikeat näkymät Hämeenlinnan yli joka suuntaan. Siinä menee hetki katsellessa ja silmän hakiessa tuttuja rakennuksia ja maamerkkejä.


Korkeuserot ovat huikeita.

Portaat alas karhuluolaan. Korkeanpaikan kammoisena nielaisin jälleen kerran ennen kuin lähdin laskeutumaan alas. Onneksi matkalla on levähdyspaikkoja, joissa sai antaa tutisevien polvien levätä hetken. Ja onneksi on kaide, mistä pitää kiinni.

Karhuluola on paikka, jossa jostain kumman syystä rauhoittuu. Sitä vain istuu penkillä ja tuijottaa karhuja.
Ja sitten ne portaat pitäisi kiivetä vielä takaisin ylöskin. On toki kiertoreittikin, mutta kun portaita tulin alas, niin sitten myös ylös. Onneksi on niitä levähdyspaikkoja välillä. Nämä portaat tuntuvat olevan kuntoilijoiden suosiossa. Siinä juoksi edes takaisin useampikin kuntoilija. He kävivät ihan ylhäällä näkötornissa ja sitten taas alas karhuluolaan. Siinä oli taatusti sykkeet korkealla, kun kolmekin kierrosta meni. Huh huh, tällaiselle heikkokuntoiselle korkean paikan kammoiselle oli  yksikin kierros ihan riittävästi, kun töpöttää varovasti jalkoihinsa katsoen ja tiukasti kaiteesta kiinni pitäen.

Huomasin vasta kotona, että en ottanut edes kuvaa itse näkötornista. Sujuvasti kopioin kuitenkin kuvan googlesta ja liitän wikipediasta pätkän tekstiä.

"Näkötornin rakennuttajana toimi Aulangolla sijainneen Karlbergin kartanon omistaja eversti Hugo Standertskjöld. Aulangonvuoren laki on 150 metriä merenpinnan ja 70 metriä viereisen Aulangonjärven pinnan yläpuolella. 33 metriä korkeasta tornista avautuu näkymä Vanajaveden laaksoon, joka on yksi Suomen kansallismaisemista.Näkötornin juurella on kahvilarakennus sekä vuonna 1934 valmistunut näköalatasanne, josta on näkymä Aulangonjärvelle päin. Vierestä lähtevät kiviportaat Aulangonvuoren jyrkänteelle, jossa sijaitsevassa luolassa on kuvanveistäjä Robert Stigellin karhuperheveistos vuodelta 1905."

Hameenlinna Aulanko Nature Reserve tower.jpg





torstai 16. kesäkuuta 2016

DIY virkattu ampiaispesä


Ampiaispesien aika on nyt käsillä lähes jokaisella virkkaajalla. Valepesä karkottaa ampiaiset aika tehokkaasti - tai sitten ei. Uskoisin, että oikeaan aikaan laitettu valepesä on tehokas. Ei siis liian aikaisin, jotta ampparit eivät luule sen olevan vanha pesä. Tämän valepesän idea on se, että ampiaiset ovat tarkkoja reviiristään, eivätkä tee pesäänsä toisten tonteille.

Pesä on helppo virkata, mutta tein silti ohjeen siihen. Tämä on vain yksi versio monesta eri tavasta.



Aloita taikaympyrällä eli kiepauta lankaa pari kertaa sormien ympäri. Lankana käytin tässä Novitan Pirtaa. Koukku on nro 3,5.



Virkkaa taikaympyrään 13 pylvästä. Jostain syystä kuvittelen onnenlukuni olevan 13 ja siksi käytän sitä usein. Voit virkata 12 tai 14 pylvästä, jos vierastat lukua 13. Kiristä langanpäästä vetämällä ympyrä kiinni ja yhdistä pylväät ympyräksi piilosilmukalla. Aloita seuraava kerros aina 2 ketjusilmukalla = 1. pylväs.


2. krs: Tee lisäys jokaiseen pylvääseen eli pylväitä tulee nyt 26
3. krs: Tee nyt lisäys joka kolmanteen pylvääseen eli "pylväs, pylväs, 2xpylväs"
4-7. krs Virkkaa pylväitä ihan normaalisti koko kerros. Tässä kohtaa pesän muoto alkaa jo hahmottua.
8. krs Nyt kavennetaan. "pylväs, pylväs, 2 pylvästä yhteen" näin koko kerros.



Tässä vaiheessa on kannattaa laittaa täyte. Siis täytä pesä vanulla tai  jollain, mitä haluat käyttää täytteenä.

9. krs Virkkaa nyt koko kerros pylväitä kaventaen aina kaksi pylvästä yhteen.


10 krs. Tee vielä yksi kavennuskerros kiinteillä silmukoilla. Eli aina kaksi kiinteää silmukkaa yhteen. Tämä sulkee pesän kiinni. Älä katkaise vielä lankaa, vaan virkkaa yhtä kyytiä ripustuslenkki. 20 silmukkaa ja kiinnitä se piilosilmukalla. Nyt voit katkaista langan ja päätellä. Valmis!


Viime postauksessa tuskailin rikki mennyttä digiboksiani. Nyt vihdoin sain ostetuksi uuden. Kelpaa taas katsella kauniita ja rohkeita. :p Kuvanottohetkellä boksi välitti ohjelmaa fitnespäiväkirjoista.





sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Keskiyöllä Pariisissa pöllöillen avec Coco



Lauantain leffaillan aikaansaannokset. Lue alta, miksi pidin leffaillan pöllöjen kera.


Miten sitä onkin niin riippuvainen jostain. Huomasin sen eilen, kun olin avaamassa telkkaa. Digiboksi ei lähtenyt päälle. Ei, vaikka mitä yritin. Se oli temppuillut jo jonkin aikaa ja vaivoin oli käynnistynyt jo pari päivää sitten. Nyt se taisi sanoa lopullisesti sopimuksen irti. Mitä sitä sitten lauantai-iltana tekisi?! Siis tekemistä olisi, mutta virkkaamisen ohessa olisi kiva katsella jotain.

Kaivoin esiin pienehkön dvd-leffavalikoimani ja valikoin niistä pari fiilikseen sopivaa. Midnight in Paris ja Coco Chanel. Molemmat ovat suosikkejani. Katsoin ensin Midnight in Paris ja bongasin siitä yhtymäkohdan Coco Chaneliin. Molemmissahan ollaan samoilla vuosikymmenillä.

Woody Allenin Midnight in Paris -leffassa matkataan ajassa sata vuotta taaksepäin ja tutustutaan mm. Pablo Picasson kuvitteelliseen rakastajattareen, Adrienneen. Adrienne kertoo leffassa olleensa Coco Chanelillakin hetken aikaa. Tässäpä mielenkiintoinen yhtymäkohta näiden kahden leffan välillä. Miten valitsinkaan juuri nämä. Molemmat sijoittuvat Ranskaan ja Pariisiin. Ja yksi kuvitteellinen nimi luo yhteyden kahden leffan välille.

Leffoja katsellessa virkkasin pieniä pyörylöitä ja kolmioita Novitan Kotiväki Kartano -langasta.

Olin jo aiemmin virkkaillut trikookuteesta pieniä purkkeja. Purkit ovat kooltaan noin 10 cm x 10 cm. Virkkasin ne koukulla 8 ja tein aika tiukkaa jälkeä, jotta tulee napakka ja koossa pysyvä lopputulos. Silmät ja nokat kiinnitin tekstiililiimalla. Ei lähde irti kovin helposti. Liimatessa saa olla huolellinen, jotta liimaa on vain siellä missä pitää. Liima kuivuu kyllä näkymättömäksi. Olen kuitenkin huomannut että, jos laittaa liikaa liimaa esim. silmänmustuaisiin, niin liima tulee virkkauksen läpi ja jää kyllä harmaana näkyviin. Huolellinen pitää olla ja tarkkaan katsoa, mihin kohtaan kiinnittää liimattavan kohteen. Sitten vaan antaa rauhassa kuivua. Ja niin syntyi uusia tyttöpöllöjä. :)










torstai 9. kesäkuuta 2016

Puoli tuntia aikaa


Huomenta!
Puoli tuntia aikaa aamulla - mitä tekisi? Käytin ajan tehokkaasti hyväkseni ja ompelin muutaman sauman. Tästä on tulossa patalappu.
Mitä sinä teet aamulla silloin, kun heräät aikaisemmin ja jää puoli tuntia aikaa?

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Uusi bloggaaja ilmoittautuu

Hei kaikille! Tässä tulee uusi blogi. Olen pitänyt facebookissa blogia nimeltään Marian käsityö. Nyt inspiroiduin perustamaan myös tänne ns. oikean blogin. Olen suunnitellut jakavani elämääni tänne vähän enemmän kuin vain käsitöiden osalta. Katsotaan, mitä tästä kehittyy. Olkaa mukana 😀