perjantai 29. heinäkuuta 2016

Musta-valkopilkullinen tunika


Innostuin niin tuosta edellisestä tunikasta, että päätin tehdä toisen. Tänään sitten ahersin ja sain aikaan ihanan musta-valkopilkullisen tunikan. Nyt oli kangastakin sen verran, että sain pituuttakin omaan makuuni riittävästi. Ja tästä voi nyt todellakin puhua tunikana.

Varastoissani pyörii erilaista pitsiä ja sommittelin sitäkin eri tavoin koristeeksi. Pääntiehen se sopisi hyvin ja helmaankin. Jos kyseessä olisi hempeä kesämekko, niin mikä ettei. Toisaalta itsellenihän tuon tein ja mietin, mahtaako pitsi pääntiessä sittenkään sopia minulle. Jätin nyt kuitenkin kokeilematta ja päätin pitää mekkoni yksinkertaisena. Kikkailen siis vain koruilla ja pitsiruusukkeella.





torstai 28. heinäkuuta 2016

Pöllöä iloittelua



Ihan meni pöllöilyksi nyt tämä touhu. Aikaisemmassa postauksessani virkkasin keinussa näitä purkkeja. Nyt niistä tuli pöllöjä. Nämä ovat vaan jotenkin niin söpöjä. Katsokaa vaikka itse! :)




Tänne viimeiseksi kuvaksi laitoin otoksen kuvauspaikastani eli omasta parvekkeestani. Näkymät on ainakin kohdillaan. :)


keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Ompelin ohimennen tunikan


Innostuin eilen illalla ompelemaan tunikan ihan ohimennen - meni ainakin kolme tuntia. :D
Ihailen ihmisiä, jotka blogeissaan kertovat tekaisseensa läjän vaatteita ihan ohimennen iltapuhteina tai juhlamekon juuri hetkeä ennen lähtöä johonkin tilaisuuteen. Miten ne sen tekee???!

No minä ensin etsin kaavaa ja sitten kun sen vihdoin löysin, niin sommittelin sitä kankaalle. Ostin tämän ihanan kankaan Eurokankaan palalaarista jo jokin aika sitten. Silloin jo näin tästä tulevan itselleni tunikan. Olen vähän arastellut milloin minkäkin tekosyyn varjolla tätä vaateompelua. Enkä oikein edes osaakaan. Vuosi sitten tein elämäni ensimmäisen tunikan itselleni. Kaavoista en tiennyt mitään, mutta sujuvasti teippailin sanomalehteä yhteen ja piirsin vanhan tunikan mukaan kaavan. Ihan ok siitä tuli, mutta ompelu ei ihan mennyt putkeen. En osannut ommella pääntie- tai hihansuita ollenkaan - tai en tiennyt, miten edes tehdä. Vahingossa sain aikaan kauniit rypyt ja ihan pidettävä siitäkin tunikasta tuli. Sittemmin olen perehtynyt blogeja ja muita ohjeita lukemalla, että miten ne oikeaoppisesti tehdään.

Okei, asettelin ensin kaavan kankaalle. Tämä kangas on hieman joustavaa leveyssuunnassa. Halusin nimenomaan, että jousto on leveyssuunnassa ja senpä vuoksi tunikasta ei tullut riittävän pitkää. Se varmasti laskeutuisi paremmin, jos pituutta olisi kymmenenkin senttiä lisää. Mutta kun kangas oli sen mittainen kuin oli, niin siihen oli tyytyminen. Leikkasin kankaan ja muotokaitaleet.

Olo oli hetkittäin kuin ompelijalla, kun neulasin muotokaitaleita ja ompelin niitä kiinni. En tosin kaiketi vieläkään tehnyt ihan oikeaoppisesti, mutta huomattavasti paremmin sujui nyt kuin vuosi sitten. Ompelin ensin muotokaitaleet alusta loppuun ja sitten olkasaumat ja sivut ja lopuksi helman. Maltoin jopa silittää muotokaitaleet paikoilleen. Sen vaan huomasin, että muotokaitale olisi kannattanut leikata leveämmäksi, mutta seuraavalla kerralla sitten.

Pieniä virheitä on vaikka kuinka ja ompelujälkikään ei ole paras mahdollinen. Pääntie pikkaisen lerpattaa ja istuvuuskin voisi olla parempi. Mutta jos tämä on kaikkien aikojen toinen itsetekemäni vaatekappale, niin ei se vaan voi vielä olla täydellinen. Olo on kyllä aikas voitonriemuinen! Kyllä tätä voi pitää ihmisten ilmoilla. Nyt innoissani suunnittelen jo toista samanlaista ja kangaskin on katsottuna... :)




perjantai 22. heinäkuuta 2016

Kesällä kerran keinussa virkkasin


Kolme päivää maalla vierähti nopeasti. Ja mikäs siellä oli ollessa, kun oli mielekästä tekemistä. Otin mukaani pari rullaa kudetta ja pari virkkuukoukkua. Kaiken arkisen touhuilun lisäksi viihdytin kissoja ja istuin pihakeinussa virkkaamassa. Onneksi sää oli suotuisa virkkaamiselle ja keinu hieman varjossa. Ei siis ollut lainkaan hikistä puuhaa ja silti sai olla ulkona auringossa. Kaupunkikodissani en pysty virkkaamaan parvekkeella kuin vasta illan viilentyessä, sillä siihen porottaa aurinko niin kuumasti, että olo on kuin saunassa.



Olen virkkaillut pieniä valkoisia pöllöpurkkeja ja niitä nytkin oli tulossa. Sain kahden päivän aikana virkattua seitsemän purkkia ja sitten loppui kude. Onneksi mukanani oli varalta toinenkin kuderulla. Se oli harmaata ja vähän paksumpaa. Mietin, mitä siitä tekisi ja päätin kokeilla pannunalusten virkkaamista. Pöllöpurkkeja virkkasin koukulla 8 hieman ohuemmasta kuteesta. Tämä harmaa on paksumpaa, joten otin käyttööni koukun 10.




Aika nopsaan tämä valmistui. Tein ensimmäisen kiinteillä silmukoilla ja toisen pylväillä. Vähän erinäköiset. Omaa silmääni miellyttää pylväsversio. Se on jotenkin kauniimpikin. Pelkkä harmaa on hieman tylsä ja kaipaisin siihen väriä. Miltä näyttäisi, jos virkkaisin valkoisella tuon reunuksen? Tai mustalla? Valkoista kudetta minulla ei nyt ole enää, mutta mustaa kyllä löytyisi....



Minulla oli apulainenkin siellä keinussa. Se halusi myös tervehtiä blogin lukijoita! :)




maanantai 18. heinäkuuta 2016

Kissakuvapostaus

Edellisessä postauksessa harjottelin bloggaamista kännykän kautta. Kuvien liittämistä en osannut tehdä, mutta nyt hoksasin siihenkin keinon. 
Pitääkin valita ensin kuvat ja sitten jakaa ne tänne bloggeriin. Nyt siis testing testing... 😀

Olen Maalla

...ja opettelen bloggaamaan kännykällä. Mitähän siitäkin tulee?!

Vietän nyt siis aikaa Maalla synnyinkotonani. Siis ihan Landella! Siellä, missä on lehmiä ja kissoja. Traktorit pörrää ja pihalta pääsee pellolle.

Täällä olen nuoruuteni viettänyt ja täällä käyn edelleen hyvinkin usein. Täällä asuu myös kummipoikani, josta aion kirjoittaa myös jossain vaiheessa.

Nyt kuvailin kissoja ja piti liittää tähän postaukseen niistä kuvia. Hyvin nuo osaavat poseerata, paitsi ei Pörri, joka aina haluaa tulla silitettäväksi. 😊

Jostain syystä en saa julkaistua postausta kuvien kera. Yritetään siis ilman kuvia..

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Pieniä pehmoisia pöllöjä


Mikä niissä pöllöissä oikein viehättää?
Intouduin tekemään pieniä pehmopöllöjä vähän reilummalla kädellä. Oikein söpöjä niistä tulikin. Kaivelin kangasvarastoani ja sovittelin erilaisia värejä ja kuvioita yhteen. Päätin tehdä sarjatyönä tämän projektin. Aloitin aamulla piirtämällä kaavan ja sitten valitsin kankaat. Siinä meni tovi suunnitellessa. Tukikangas on hyvä keksintö, se antaa ohuelle puuvillakankaalle mukavasti tukevuutta. Silitin siis seuraavaksi tukikankaat kiinni ja sitten ompelemaan. Ensin sydämet ja sitten itse pöllö. Täytteeksi laitoin vanua. Ompelin vielä käsin täyttöaukon kiinni.

Oma juttuni on virkkaus ja senpä vuoksi olen päättänyt, että lähes kaikkeen ompelemaani työhön liitän jotain virkattua. Nyt siis virkkasin silmät, nokan ja koristekukan. Ilta oli jo pitkällä, kun viimein sain ensimmäiset pöllöt ihan loppuun asti valmiiksi. Kaikkiaan näitä ihania pieniä pöllöjä valmistui 10 kappaletta. Jokainen on erilainen. Katsokaa vaikka! :)






Lisäsin blogini Blogloviniin

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/17583973/?claim=bdrwga32mty">Follow my blog with Bloglovin</a>

Tämä hassu tekstipätkä on pääsy Bloglovin'iin. Se piti lisätä omaan blogiini todistaakseni, että olen aikeissa lisätä juuri oman blogini sinne kaikkien muiden löydettäväksi ja luettavaksi.

Seuraan Bloglovin'in kautta blogeja ja saan aina uusimman tekstit mobiilisovelluksen kautta suoraan puhelimeeni. Kätevää! :) Nyt yritän liittää sinne myös oman blogini. Katsotaan miten se onnistuu...

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Kesäretkellä osa 3: Okra maatalousnäyttely

Kolmas kesäretkeni suuntautui Oripäähän, jossa oli OKRA -maatalousnäyttely. Tänään oli näyttelyn viimeinen päivä ja samalla tehtiin kaikkien aikojen yleisöennätys eli hieman yli 24 000 kävijää. Sää myös suosi, aurinko paistoi täydeltä terältä ja hellettä piisasi. Kuuluttaja muistuttelikin jatkuvasti juomisen tärkeyttä. Itsekin hakeuduin varjoon seuraamaan lehmien esittelyä vesipullon kera.

Maatalousnäyttelyyn kuuluu itseoikeutetusti koneosasto, eläinosasto, markkinatori sekä sisäosastot. Sisäosastolta mukaani tarttui yllättäen käsityökirjoja. Valtran osastolta kävin ostamassa kummipojalleni "Vallupaidan" eli Valtra t-paidan. Eläimistä seurailin hevoskehän ohjelmaa sekä lehmäkehän kilpailua. Pääsin seuraamaan tanskalaisen tuomarin tuomaroimaa Champion-kilpailuakin, jossa valittiin -voisiko sanoa, että Suomen parhaimmista lehmistä se kaikista paras.

Kuvista voisi päätellä, että kyseessä on perinnenäyttely, mutta ehei - kyllä siellä suurin osa kentästä oli varattu ihan uusille koneille ja traktoreille, joita sekä nykyiset että tulevat isännät ja emännät ihmettelivät.










perjantai 8. heinäkuuta 2016

Kesäretkellä osa 2: Kenkävero


Ajelin tänään Mikkelin Kenkäveroon käsityömarkkinoille. Paikalle saapuessani vastassani olivat ihanat kengät, jotka johdattivat pihaan. Onpa kiva idea uusiokäyttää vanhoja kenkiä ja villasukkia.

Markkinoilla oli runsaasti käsityömyyjiä ja paljon toinen toistaan ihanampia tuotteita myynnissä. Oli pipoja, kukkaroita, pussukoita, tunikoita, sukkia, koruja, lasten vaatteita, keramiikkaa, puu- ja päretöitä sekä takorautatöitä sepän paikan päällä tekemänä. Lisäksi oli taidenäyttelyä, myyntinäyttelyä ja joulupukin piilopirtti sekä tietysti Kenkäveron oma myymälä.

Heti pihaan päästyäni näin kojun, jossa myytiin kukkopillien lisäksi näitä ihania kissoja. Pakkohan sellainen oli ostaa.


Pikkuriikkiselle kis kis kippurahännälle ostin kaveriksi pikkuruisen korin.


Kiertelin Kenkäveron pihapiirissä ja tieni vei joulupukin piilopirttiin. Siellä oli joulupukin työvälineitä kirjoituspöydällä ja iso sukka seinällä.



Kenkäveron aitan ylisillä oli valohimmelinäyttely. Pimeässä hohtavat himmelit loivat jo vähän talven tunnelmaa. Kuvaaminen oli vähän haastavaa kännykällä, mutta ehkä noista saa jotain selvää. Keskimmäinen kuva on otettu ilman salamaa ja alin salaman kanssa samasta kohtaa. Näitä valohimmeleitä oli siellä myös myynnissä.



Pihamaalla kävellessäni bongasin hauskat linnunpelättimet.


Kävin kurkkkaamassa myös Kenkäveron Pappilaravintolassa. Sisään mennessä oven suussa oli esillä lähiruokalista. Itse ruokalista oli tulostettu kauniille paperille ja sitten kiinnitetty vanhaan tarjottimeen. Todella hauska ja kekseliäs tapa - ja kaunis.


Ravintolan eteisessä piirongin päällä esitteiden vieressä oli äärimmäisen kauniisti asetellut kukat. Maljakko oli laitettu ihanaan kultaiseen käsilaukkuun, jonka kauneus vain korostui takana olevasta peilistä. Tätä asetelmaa kuvasi moni muukin.


Kultainen käsilaukku ravintolassa ja ulkona vanhat kengät kukka-asetelmissa olivat romanttisia, humoristisia sekä kekseliästä uusiokäyttöä.