sunnuntai 28. elokuuta 2016

Superfoodia talteen

Tänään tuli kerättyä muutama litra metsän punaista superfoodia talteen talven varalle. Puolukka on muuten valittu vuoden 2016 luonnonmarjaksi. Ei huono valinta ollenkaan. Sen verran monikäyttöinen terveyspommi se onkin.
Menen vielä poimimaan jossain vaiheessa myöhemmin lisää puolukoita. Niitä nimittäin on paljon! Nyt annan niiden vielä hetken kypsyä ja kerätä vitamiineja itseensä. 

tiistai 16. elokuuta 2016

Käsitöiden myynnistä ja verotuksesta




Myytkö tavaroita Facebook-kirppiksellä? Näissä 5 tapauksessa myynnistä pitää ilmoittaa verottajalle

Aika ajoin tämäkin aihe pomppaa esiin. Uutisissa tämä taas tupsahti eteen hiljattain. Moni on siitä kirjoittanut ja niin minäkin olen facebookin Marian käsityö -sivustollani. Kirjoitan nyt myös tänne vähän aiheesta ja siitä, miten itse toimin.

Muutama vuosi sitten laitoin kokeeksi myyntiin muutaman itse tekemäni käsityön. Jotain pientä kauppaa tapahtui ja innostuin jatkamaan. Pari kuukautta, marras-joulukuun, kokeilin ja sitten piti päättää jatkosta. Sen verran oli myyntiä, että mietin jopa toiminimen ottamista. Minullahan oli vakituinen myyntipistekin silloisen työpaikkani ohessa, joten myynti oli helppoa. Sen lisäksi otin joulusesongin ajaksi kirppispöydänkin.

Pitkällisen pohtimisen jälkeen otin ensin yhteyttä Uusyrityskeskukseen ja sain hyviä neuvoja toiminimen suhteen. Sieltä kuitenkin suositeltiin soittamaan verottajallekin. No sitten soitin ja se oli tosi hyvä juttu.

Myyntitoimintani oli silloin todella pientä, siis ihan olematonta suorastaan, mutta säännöllistä ja jatkuvaa. Näin ollen verottaja sanoi, ettei kannata ottaa toiminimeä. Sen sijaan veroilmoituksessa on kohta: Muut tulot. Siihen merkitään myyntituotto eli se viivan alle jäävä luku. Ymmärsin, että jos kertaluonteisesti myy jotain, niin siitä ei niinkään tarvi ilmoittaa, mutta jatkuvasta myynnistä kyllä.

Kirjanpito on ihan oleellinen asia ja senkin voi tehdä helposti excell-taulukolla. Kirjataan vain myyntitulo ja menot eli tarvikeostot. Kuitit kannattaa säästää.

Tämän lisäksi veroilmoituksessa kannattaa kertoa lisätietoja-kohdassa, että valmistaa käsitöitä myyntiin. Itse laitoin ihan jopa päivämärän, jolloin aloitin myyntitoiminnan. Tämä siksi, että verottajalla on tieto asiasta, jos joku sattuu ns. käräyttämään. Rehellisyys tässä asiassa on parasta ja luo turvallisuuden tunteen. Voin hyvällä omalla tunnolla myydä kaikkea tekemääni.

Oma myyntini on pienimuotoista, eikä tule koskaan ylittämään alv-rajoja, joten näillä ohjeilla mennään. Myynnin aloitukseni osui loppuvuoteen ja intouduin silloin vielä tekemään kaikenlaista kangas-hankintaa, joten se vuosi meni ihan miinukselle. Toinen vuosi oli jo plus-miinus-nolla ja nyt tämä kolmas vuosi näyttää olevan jo selkeästi plussalla. Olen löytänyt omia juttuja ja oman tyylin, enkä enää tee mitä sattuu. Nyt mietin paremmin hankintojakin. Edessä on vielä joulusesonki, johon on jo materiaalit hankittuna. Nyt pitäisi vielä tehdä ne myytävät tuotteet. :)

***
Edit: Myös se nollamyynti kannattaa merkitä veroilmoitukseen. Tärkeintä on se lisätieto-kohdan ilmoitus myyntitoiminnasta, jolloin myös verottajalla on tieto siitä.

torstai 4. elokuuta 2016

Rakkaudesta rautalankaan, luontoon ja Lapin lumoon 2/2


Kävin siis taidokkaiden kädentaitajien näyttelyssä Järvenpäässä Vanhankylän kartanon Yläpytingssä. Edellisessä postauksessa esittelin Rautalanka-Arjan taidonnäytteitä ja nyt tuon esille kaikkea muutakin. Ylläolevassa kuvassa on Pytingin Puoti, jonka alakerrassa on usean eri kädentaitajan tuotteita myynnissä ja yläkerrassa näyttelytila.

Aloitan muutamalla kuvalla näyttelystä, jossa oli Kaija Mäkivirran ja Satu Pantsarin kädentaitoja esillä. Kännykällä kuvatessa ei tahdo aina kaikki onnistua, joten tässä vain kuvia onnistuneimmassa päästä.

Rakkaudesta rautalankaan, luontoon ja Lapin lumoon -näyttely muuten on avoinna 3.-28.8.2016, joten vielä ehtii hyvin.




Näyttelytilan alakerrassa toimii Pytingin Puoti. Aivan ihana myymälä, josta ei heti ensi kierroksella edes huomannut kaikkea. Piti tehdä toinen ja kolmaskin kierros. Suosittelen lämpimästi poikkeamaan tähän kädentaitajien aarreaittaan.




Jos oli sisällä nähtävää, niin oli sitten ulkonakin. Pytingin Puodin vieressä käyskenteli lampaita ja omassa häkissään oli kanojakin. Mutta ne puut.....!!! Olen nähnyt näitä vain kuvissa. Nyt näin ihan livenä ja olin myyty! Upeeta, mahtavaa! Katsokaa itse. Mikä loistava idea jämälankojen hukkaamiseen.







Eikä siinä vielä kaikki, kuten mainoksissa sanotaan. Opastekyltti parhaimmillaan. Tosin opastamistarkoitus voi jäädä sivuseikaksi, kun tätä ihanuutta jää tuijottamaan. Enkä suinkaan ollut ainoa, joka tätäkin opastetta kiersi ja kuvasi. :)






keskiviikko 3. elokuuta 2016

Rakkaudesta rautalankaan, luontoon ja Lapin lumoon -näyttely 1/2


Rautalanka-Arja eli Arja Wahlström kutsui ystävällisesti minutkin näyttelyn avajaisiin Järvenpään Vanhankylän kartanon Yläpytinkiin. Arja on parinkymmenen vuoden ajan taiteillut rautalangasta erilaisia esineitä ja koristeita. Kerrassaan ihania ja erittäin taitavasti valmistettuja. Oli kunnia olla mukana avajaisissa. Kiitos vielä kutsusta, Arja!

Näyttely oli koottu kolmen kädentaitajan tuotannosta: Rautalanka-Arja, Kaija Mäkivirta ja Sagamaa-Satu Pantsar. Niin paljon mielenkiintoista nähtävää, ettei yksi kierros vielä avannut kaikkea. Tässä postauksessa keskityn Rautalanka-Arjan tuotantoon.







Seuraavat kuvat ovat myös Rautalanka-Arjan tuotantoa, mutta eivät olleet varsinaisesti näyttelytilassa, vaan alakerran myymälässä.






Näyttelytilan alakerrassa on siis Pytingin Puoti -niminen myymälä, jossa on monen eri kädentaitajan tuotteita myynnissä. Todellinen käsityöläisen unelmapaikka! Annoin sieluni levätä siellä, enkä meinannut malttaa lähteä pois ollenkaan. Niin aitoa kaikki! Ostin sieltä Arjan tekemän ihanan sydän-riipuksen. En tiedä vielä, mihin laittaisin sen roikkumaan, ehkä ikkunaan.


Tässä vielä kuva Pytingin Puodista ulkoapäin. Punainen pytinki keskellä upeaa luontoa ja matkailukeskusta. Siitä lisää seuraavassa postauksessa...



Puuhelmistä päälle pantavaa

Siis joskus ei vaan ole niin mitään päälle pantavaa. Onneksi tällä kertaa asia korjaantui puuhelmillä. Kaipasin jotain piristystä asuuni, joten pengoin varastojani ja löysin pussillisen puuhelmiä. Olin niitä joskus ostanut askartelukaupasta, samoin helmiin sopivaa ohutta kumilankaa. Sitten vain pujottelemaan.




Tarkoituksenani oli tehdä vain helmet. Sellaiset vähän pidemmät, mutta ei liian pitkät. Lyhyitä minulla on vaikka kuinka paljon jo ennestäänkin. Tein siis helmet ja kun niitä helmiä on, niin päätin tehdä vielä kaveriksi rannerenkaan. Jostain syystä olen kovasti tykästynyt näihin luonnonvärisiin puuhelmiin. Ne sopivat asuun kuin asuun väristä riippumatta. Ja ovat helppoja tehdä!





tiistai 2. elokuuta 2016

Täti, laita se puhelin pois!


On jo aika kertoa jotain kummipojastanikin, kun yksi blogin teemoista on kummitätiys. Minulla on siis 5-vuotias Kummipoika, joka on kova määräilemään tätiään. Kerran pikkusormeni annettuani, hän nappasi koko käden. Kummipoikani asuu Maalla, jossa käyn pari kertaa viikossa. Teemme aina silloin jotain kivaa yhdessä tai siis lähinnä leikimme yhdessä. Kummipoikani on työnpomo ja minä olen työnjohtaja. Työnpomo on se, joka määrää ja työnjohtaja tekee työt. Näin se menee, ettäs tiedätte! :)

Maatalon työt määräävät myös leikkiämme, joten leikimme kulloinkin ajankohtaisia leikkejä. Rehuntekoaikaan myös me teemme rehua. Pihan eri osat ovat peltoja ja niittokoneena toimii ostamani kelaleikkuri. Turvallinen kapistus lapsellekin.

-Täti, niitä ny!!!

Joskus laiskottelen ja räplään kännykkääni kesken töiden. Niinpä Kummipoika joutuu komentamaan tätiään topakasti.

- Laita nyt se puhelin pois!!!


Kun olen niittänyt ahkerasti heinää, niin on kuormanteon aika. Heinä haravoidaan kasaan ja traktorin etukuormaajalla tehdään kuorma. Teemme sitten oman pienen rehuauman johonkin.


Joskus viemme rehua lehmillekin.


Leipominen on yksi niistä meidän jutuista. Olemme hyvin usein tehneet pizzaa ja Kummipoika jopa tietää, miten taikina tehdään ja mitä täytteitä hän haluaa. Teemme yhdessä taikinan ja sitten annan hänelle siitä osan ja teen lopusta oman pizzan. Kummipojalla on oma pieni kaulin, jolla hän kaulii ja myös leikkii taikinalla aikansa. Täytteet hän laittaa itse, minä vain leikkaan valmiiksi kaiken tarpeellisen.


Yhdessä myös hoidamme talon kissoja. Ruokimme niitä ja yritämme vähän kesyttääkin.