lauantai 29. lokakuuta 2016

Putkesta asiaa


Sain taannoin tuttavalta tehtäväksi virkata putken, jonka korkeus olisi 115 cm. Halkaisijan malliksi sain metallisen putken pätkän, noin 8 cm. Sitten vain virkkaamaan. Tällä hetkellä mennään korkeudessa yli 60 cm:n. Aika nopeastihan tuon kuvittelisi valmistuvan, varsinkin kun virkkaan spiraalina. Mutta jotta putki pysyisi myös jotenkin kuosissaan ja pystyssä, niin työn jäljen pitää olla kohtalaisen tiukka. Se ottaa käsiin. Teenkin tätä putkea aina vähän kerrallaan. Työ etenee hitaasti, mutta varmasti. Materiaalina on trikookude ja koukku on nro 8.




perjantai 21. lokakuuta 2016

Itsetehtyjä koriste-esineitä



Nämä eivät ole patalappuja, vaan itsetehtyjä koriste-esineitä ja keittiötauluja, joita voi toki hätätapauksessa patalappuinakin käyttää. Mutta siis vain äärimmäisessä hätätapauksessa, jos ei todellakaan ole mitään muuta vaihtoehtoa. Itse en kyllä noita patalappuina käyttäisi, vaan laittaisin johonkin koristeeksi roikkumaan. Olin kyllä aivan ihastuksissani, kun sain ensimmäisen valmiiksi. :)

Idea näihin tuli vähän kuin vahingossa. Pyörittelin ensin käsissäni tuota ihanaa pilkkukangasta ja ostamaani pitsiä. Jotenkin ne sopivat yhteen ja tuli vähän retrofiilis tai jotain fiftariin liittyvää. Kumpaa tuo nyt sitten edustaa? Retroa vai fiftaria?

Pyöreä patalappu pitsireunuksella näytti jotenkin valjulta. Jotain puuttui, mutta mitä? Kokeilin nappeja ja kaikenlaista koristejuttua, mutta mikään ei oikein tuntunut sopivan. Sitten muistin, että hei, minullahan on pätkä retrokangasta, jossa on juuri sopivia kuvia. Leikkasin kuvan ja aplikoin keskelle patalappua ja siinä se on! Aika makeita, vaikka itse sanonkin. :)









Inspiroivia hetkiä teille kaikille! :) 


keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Käsityökuvia kautta aikain


Selailin tässä tablettini kuvagalleriaa, että mitähän sitä on tullut tehtyäkään aikojen saatossa. Tabletilla on kuvia aikaa ennen älypuhelinta eli parin vuoden ajalta käsityöharrastukseni alusta laskien. Aika paljon kaikenlaista.

Aloittelin käsityöharrastustani ihan tosissani muutama vuosi sitten, kun pidin ns. sapattivapaata vakitöistä. Kaikki alkoi itse asiassa siitä, kun kaipailin kangaskassia. Etsin aikani kaupoista, mutta kun en löytänyt, niin päätin tehdä itse. Marssin sitten paikalliseen Eurokankaaseen ja ostin mieleistäni kangasta, Ompelukoneen sentään omistin ja senkin olin hankkinut marketista ihan vaatteiden paikkaustarpeeseen, lähinnä vetoketjuja vaihdoin farkkuihin.

Siinä se on. Ensimmäinen itse ompelemani kangaskassi. Ja se on edelleen käytössä.


Jouluksi ompelin jo juuttikankaasta lahjakasseja myyntiin. Oli muuten kohtalaisen pölyistä hommaa. Ompelukonetta piti puhdistaa tämän tästä. En suosittele ihan parhaimmille koneille ollenkaan tätä projektia. Markettikone sopi oikein hyvin. Sittemmin olen sijoittanut Pfaff ambitioniin.



Sitten aloittelin virkkaamista. Tai virkata olen osannut ihan pienestä tyttösestä lähtien, mutta nyt palauttelin mieleen sitäkin vuosien tauon jälkeen. Patalappuja ja purkkeja alkoi ilmestyä iltasella televisiota katsellessa.



Trikoopipotkin tulla tupsahtivat mukaan kuvioon ihan vahingossa. Ensin tein lahjaksi pari pipoa ja itselleni myös. Sitten niitäkin on ommeltu myyntiin ihan runsain mitoin ja erilaisin kuosein, jopa tilauksesta.


Ja sitten taas kasseja, kasseja ja kasseja....




Ihanista kankaista keksin ommella myös patalappuja, jotka menivätkin kaupaksi vauhdikkaasti. Minulla oli silloisen työpaikkani myymälässä oma pieni myyntipiste sekä aika ajoin varaan myös kirpparipöydän. Parasta on, kun ihan täysin vieraat ihmiset ostavat tuotteitani. Silloin tunnen olevani onnistunut. :)



Matkan varrella opettelin myös vetoketjupussukoiden teon. Niille tuntuu olevan aina tarvetta.


Tässä viimeisenä kuvana kummipojalleni virkkaamani Angry birds -hahmot. :)


lauantai 8. lokakuuta 2016

Kokeilevaa virkkausta


Intouduin jatkamaan harmaa-raidallisella kuteella virkkaamista. Ihan peruspurkki sai uutta muotoa ja kerroksen vaihtoonkin on nyt kaksi tapaa. Tästä tuli kokeilevaa virkkausta.

Reunaan hain koristeellisuutta pitkillä silmukoilla. Miten noita nyt pitäisi kutsua?? Netistä jostain olen tuon tavan joskus bongannut. Kokeilin sitä nyt itsekin, tosin eri tavalla. Vedin kuteen aina kerrosta alempaa läpi ja suunnilleen samasta kohtaa. Siis suoraan allekkain. Kuviosta tuli kaunis ja siisti, mutta reuna kaartuu ulospäin. Tämä johtuu siitä, että nyt koristekerroksen silmukkamäärä moninkertaistuu. Jos tekisin tämän koristereunan edeten eteenpäin aina seuraavaan silmukkaan alenevasti, niin reunan pitäisi pysyä suorassa. Ehkä tuo kuva kertoo paremmin, mitä yritän tässä nyt sopertaa. :) Teen joskus kokeiluversion siitäkin.


Toinen testi on kerroksen päättäminen. Tai oikeastaan aloittaminen. Tähän asti olen aloittanut kerroksen tekemällä kaksi ketjusilmukkaa. Kerroksen olen tällöin päättänyt tekemällä piilosilmukan aloitusketjusilmukkalenkin puoliväliin. Reunaan tulee tällöin yhdistämiskohtaan siisti poikittaislenkki, joka siirtyy aina hieman oikealle päin. Katso kuva alla.



Ja sitten se toinen tapa. Aloitin kerroksen tekemällä yhden ketjusilmukan. Kerros päätetään nyt piilosilmukalla ensimmäiseen ketjusilmukkaan, ja tavallaan vähän yli. Tästä voisi hyvinkin helposti lähteä virkkaamaan spiraalia, mutta itse en halua sitä tehdä. Tällöin kerrosten yhdistämiskohta siirtyy selkeästi aina vasemmalle päin ja on aina huomaamaton, mutta pitkä. Kerrokset eivät ihan osu kohdalleen, mikä hieman häiritsee silmääni.


Tässä alla ne ovat vierekkäin. Erottaako kuvista mitään? Jos, niin kumpi on parempi? Makuasiahan se on loppujen lopuksi. :)